Päivät

 

kaatuvat päälleni ilman varoitusta

 

Niin kuin minä jäähän ja lumipyry aamun niskaan

 

500 metriä bussipysäkille 42, 6 kiloa kannettavana(+ vaatteet ja reppu) miinus 4 astetta pakkasta kaksi kuppia kahvia 75 minuuttia historiaa

 

intekroituminen, renessanssi, uusrenessanssi ja kansanmurha

 

opettajan puheesta tulee taustamusiikia ajatuksille

 

niissä murhaan viikonpäiviä yksi kerrallaan

 

seitsemästä tulee luku joka ei lopu koskaan, jäästä käteeni kanjoni(joka katkaisee elämänviivani, toittavasti ei ole vakavaa)

 

                                             jonka suljen kämmeneeni

 

                                                kuin lohdutuspalkinnon 

kunniamerkin jollaisia selviytyneet saavat

kun eivät kuolleetkaan

 

 

<3: Lotta