Syyskuu... Tällä hetkellä syyskuu tuntuu ihan parhaalta kuukaudelta. Vaikka niin tuntuu mun kohdalla kai aina se käynnissä oleva. Kohta jo hehkutan täällä loka- ja marraskuuta ihan tosissani. Ei väliä, mistä kuukaudesta tai vuodenajasta on kyse, muutos tuntuu hyvältä.

Tuntuu hyvältä nähdä ajan kuluvan ja vanhojen sotkujen loittonevan ilman, että tarvii ite edes liikkua. Voi vaan chillata ja yli-innostua syksyjutuista; siitä, ettei aamusin ookkaan enää liian lämmin vaarin vanhalle XL- collegelle ja että Paperi T:n kuuntelu syksysen maiseman keskellä tuntuu yhtäkkiä aikamatkalta vuoden taa, autioista uimarannoista ja kaverin kaa hetken mieljohteesta toteutetusta kynttiläillallisesta, jolla join elämäni ekaa kertaa sivistyneesti punaviiniä(taskumatista, tai muumimukista juomista ei sivistyneeksi lasketa), sekä inkivääriterveysshoteista, jotka ei pelastanut syysflunssalta, mutta poltteli jännästi kurkussa.

Syyskuu tuntuu hyvältä. En mä silti sen loppuakaan pelkää. Kuun vikan päivän kohdalla nimittäin oottelee mun elämän eka tatska- aika. Eihän kirvelevä yöperhonen niskassa voi ennustaa huonoo lokakuullekaan?