AAAAA haluaisin kirjoittaa tähän jotain tärkeetä ja tyhjentävää, mutta tuntuu ettei mun elämästä löydy tarpeeks materiaalia millekään mielekkäälle tekstille.

Oon kattonut liikaa conspiracy-teorioita ja tullut siihen tulokseen, että suurella todennäköisyydellä kaikki se vähä, mitä luulen tietäväni on huijausta ja väärinymmärrystä. Saatan kirjoittaa tätä tekstiä aivopestynä, tai jostain rinnakkaistodellisuudesta. Tai sit oon vaan jossain nesteessä kelluvat aivot täynnä valeaistimuksia(kuten valheellinen aistimus kahvin mausta suussa just nyt).

Mutta toisaalta, miksi joku käyttäisi aikaansa tällaseen ja vaivaantuisi luomaan valeasitimuksia mun Tumblr:n selailusta ja kahvin juonnista? Ehkä vaan heitän foliohatun pois päästä ja myönnän itselleni, että mun tylsät aistimukset on ihan mun omia ja että mulla on luovuuskriisi meneillään(jos joku kuitenkin syöttää mun aivoihin jotain just nyt, niin voisitko pliis lähettää valeaistimuksen vaikka jostain tosi lämpimästä maasta toiselta puolen Maapalloo?). En pysty kirjoittaan mistään, koska kaikki asiat joita haluun käsitellä tuntuu liian turhilta ja pieniltä. Riittääkö kirppislöydöistä ja kivoista kahviloista kirjoittamiseen syyksi se, että haluun? Ehkä jos ne inspiroi mua, ne voi inspiroida jotakuta toistakin? Ja ehkä jos kirjotan tänne mun pienestä piiperryselämästä ja muusta turhasta, joku lukee sen ja uskaltaa sen takia kirjottaa jonnekin omastaan? Siinä ois ehkä tarpeeks merkitystä?