Viimeaikoina oon rakastanut monia kirjoja ja jättänyt jokaisen kesken(Pisimmälle oon päässyt Haruki Murakamin Sputnik- rakastetussani. Suosittelen lisään lukulistalle!) 

Oon rakastanut sumua ja bussia numero 80. Siitä on tullut evakkojuna kaupunkipakomatkoille velvollisuuksilta(välillä niitä voi paeta myös mm. suomirockiin). Oon vaellellut kirppareilla enemmän, kuin olisi varaa(tarvettakaan ei enää ikuisuuteen muuhun, kuin hetkellisiin materialismionnellisuuspiikkeihin), kuluttanut epäterveellisen suuria kahvimääriä ja lainannut elokuvia, joiden katseluun mulla ei ole yhtään sopivaa laitetta. Mietin, onko nää levottomuuspuuskat syksyn tuoman sumun, mun itseni, vai vaan ihmisen perusluonnon aiheuttamia.

 

kukkasaavi.jpg

ke3.jpg

taivasti.jpg

taivasti2.jpg

tiistanainen.jpg