"Elää sinun pitää ja tajuta se että sinä elät." Sanoo katu lempikahvilani edustalla.

 

Päätän, että chai- laten maisteleminen puhuvilla kaduilla on elämää

ja sitten pohdin, onko epätoivoista ottaa elämänohjeita kivilaatoilta

 

vai ovatko ne lukemaan ehtivät pikemminkin onnekkaita?

 

Ehkä olenkin onnekas vaikka olenkin juuri rikkonut järjestelmäkamerani ja lentänyt ulos matikankurssilta?

Ainakin kirpputorisaaliini oli aikamoinen onnenpotku

neljän euron Kånken, sormien yli ulottuva flanelli ja salmiakkineule, joka tuo mieleen mummulan nojatuolit

ja koulun jälkuruokakahviin valittavana sekä soija-, että kauramaitoa

ja ihmiset jotka jakavat biisivinkkejä siitä huolimatta että pilaan ne heti kuuntelemalla liian monta kertaa päivässä

 

ehkä olen sekä onnekas,että epätoivoinen

ehkä se on sitä elämää

eikä siinä olekaan mitään tajuttavaa

 

<3: Lotta